Kuten huomaatte, tämän blogin idea on harjoituttaa kallisarvoisia kielitaitojamme ja tarjota pieniä kummallisia tarinoita kulttuureista ja ihmisistä. Koska käännämme tekstimme itse, joudumme kohtaamaan tyypillisiä kääntäjän ongelmia: on esimerkiksi fraaseja, värikkäitä deskriptiivisiä verbejä ja sanaleikkejä, joita on mahdoton kääntää sellaisenaan toiselle kielelle. Itse myös pidän tyyleillä leikkimisestä, vanhahtavan ylätyylin sekaantumisesta camp-humoristiseen teinikieleen, noin esimerkiksi. Ja tässä blogissa joudun myöntämään, että kääntämispotentiaali vaikuttaa kirjoittamiseeni: en halua raskauttaa kumppaniani sillä, että hänen täytyisi keksiä sujuva flaamivastine sanaleikille ”Kokko, kokoo kokoon koko kokko”, joka herätti muuten käsittämätöntä hilpeyttä Amsterdamissa eräänä kesäiltana vuonna 2005.
Käännämme tekstimme vielä jossain määrin englannin kautta, vaikka meistä kumpikin osaa hieman toistemme kieltä. Kun puhumme keskenämme, siitä tulee toisinaan kiehtovaa kolmen kielen sekasotkua: finglishmejä ja dunglishmeja, suomalaisia hellittelysanoja hollanninkielisillä diminutiivipäätteillä. Olen opiskellut itse hollantia tällä hetkellä neljän kurssin verran, ja käsittääkseni Suomessa ei ole tarjolla enempää. Tällä hetkellä pystyn seuraamaan keskustelua, jos ihmiset keskustelevat tutuista tai yleisistä asioista – mieluummin siis päivällisestä kuin Kantin kategorisesta imperatiivista. Hollannin ja englannin lisäksi olen opiskellut elämäni aikana saksaa, ruotsia, viroa ja ranskaa, enkä uskalla sanoa, että kykenisin kommunikoimaan millään noista kielestä juuri kohteliaisuusfraaseja enempää. Tämä ei johdu opetuksen määrästä tai tasosta, ennemminkin siitä, ettei kielenopetus tai suomalainen kulttuuri ylipäätään kannusta meitä itsensä nolaamisen jalossa taidossa. Sen sijaan P puhuu suomea rohkeasti ja epäilemättä – mikä saattaa johtaa siihen, että vastapuoli arvelee toki, että hänen passiivinen sanavarastonsa on vielä suurempi. Ja niin joutuu poloinen belgialainen ulalle Kainuun murteella heitettyjen kysymysten kanssa, noin hypoteettisena mutta ei kuvitteellisena esimerkkinä.
Otsikon lause oli mainittu eräässä tietokoneaiheisessa lehdessä esimerkkinä artikkelissa, joka käsitteli kääntökoneiden tuotoksia. Kyse on toki ”mieleni tekee kahvia” -fraasista – muoto on oikea, merkitys ei. Ihastuttavia käännettettyjä suomalaisia fraasihelmiä löytyy muun muassa täältä. Education won't knock you down in the ditch - ei oppi ojaan kaada!
perjantai 12. joulukuuta 2008
keskiviikko 15. lokakuuta 2008
Mistä kaikki alkoi
Oma maa mansikka, muu maa mustikka.
Näin julistaa suomalainen sananlasku, joka väittää, että kotimaa on herkullisin marja, mutta on se toinenkin kelpo mollukka. Tämän väitteen todenmukaisuutta ja muita monikansallisia, henkilökohtaisia ja yleisinhimillisiä kysymyksiä selvitämme tässä blogissa suomalais-belgialaisin voimin. Kirjoitamme blogiin vuorotellen, alun perin joko suomeksi tai hollanniksi, ja käännämme toistemme tekstit reikäisillä mutta innokkailla taidoillamme.
Kaikki alkoi oikeastaan silloin, kun 4.4.2008, jolloin tämän kaksikielisen blogin idea ilmestyi kuin jumalaisena inspiraationa eteläsuomalaiseen kerrostaloasuntoon. Itse asiassa se kuitenkin alkoi jo vuonna 2006, kun suomalaistyttö ja flaamipoika tapasivat toisensa ollessaan yliopistovaihdossa eräässä hollantilaisessa kaupungissa ja huomasivat resonoivansa.
Keitä me kirjoittajat sitten olemme?
Suomalainen naisosapuoli on yliopisto-opiskelija, lingvisti, joka pitää taiteen tekemisestä, omatopoeettisista sanoista, tyhjillä kaduilla tanssimisesta yöllä, elokuvamaisista unista, ostereista, second hand -kaupoista, puutalojen tuoksusta, kukkakauppojen vaaleanvioletista valosta sekä alastonuinnista. Hän ei pidä ananaksesta, staattisesta sähköstä hiuksissa, kylmistä kylpyhuoneista ja tuntemattomien ihmisten pelostaan.
Belgialainen miesosapuoli opiskelee historiaa yliopistossa. Hän pitää kirjojen lukemisesta, kaupunkien läpi kiitämisestä pyörällä iltaisin, pitkistä päättymättömistä kävelyistä ja patikkaretkistä, risotosta ja oikeastaan kaikesta mahdollisesta syötävästä, nahan tuoksusta, puun natinasta ja käsitöistä. Hän ei pidä kovasta kiireestä, ihmisistä, jotka eivät kuuntele toisia, tutkielmien kirjoittamisesta ja päättämättömyydestään.
Ja täten, juhlavasti, toivotamme teidät tervetulleeksi lukemaan ajatuksiamme. Arvostamme myös kommentteja, huomioita ja keskustelua niin tutuilta kuin tuntemattomiltakin. Welkom iedereen.
Näin julistaa suomalainen sananlasku, joka väittää, että kotimaa on herkullisin marja, mutta on se toinenkin kelpo mollukka. Tämän väitteen todenmukaisuutta ja muita monikansallisia, henkilökohtaisia ja yleisinhimillisiä kysymyksiä selvitämme tässä blogissa suomalais-belgialaisin voimin. Kirjoitamme blogiin vuorotellen, alun perin joko suomeksi tai hollanniksi, ja käännämme toistemme tekstit reikäisillä mutta innokkailla taidoillamme.
Kaikki alkoi oikeastaan silloin, kun 4.4.2008, jolloin tämän kaksikielisen blogin idea ilmestyi kuin jumalaisena inspiraationa eteläsuomalaiseen kerrostaloasuntoon. Itse asiassa se kuitenkin alkoi jo vuonna 2006, kun suomalaistyttö ja flaamipoika tapasivat toisensa ollessaan yliopistovaihdossa eräässä hollantilaisessa kaupungissa ja huomasivat resonoivansa.
Keitä me kirjoittajat sitten olemme?
Suomalainen naisosapuoli on yliopisto-opiskelija, lingvisti, joka pitää taiteen tekemisestä, omatopoeettisista sanoista, tyhjillä kaduilla tanssimisesta yöllä, elokuvamaisista unista, ostereista, second hand -kaupoista, puutalojen tuoksusta, kukkakauppojen vaaleanvioletista valosta sekä alastonuinnista. Hän ei pidä ananaksesta, staattisesta sähköstä hiuksissa, kylmistä kylpyhuoneista ja tuntemattomien ihmisten pelostaan.
Belgialainen miesosapuoli opiskelee historiaa yliopistossa. Hän pitää kirjojen lukemisesta, kaupunkien läpi kiitämisestä pyörällä iltaisin, pitkistä päättymättömistä kävelyistä ja patikkaretkistä, risotosta ja oikeastaan kaikesta mahdollisesta syötävästä, nahan tuoksusta, puun natinasta ja käsitöistä. Hän ei pidä kovasta kiireestä, ihmisistä, jotka eivät kuuntele toisia, tutkielmien kirjoittamisesta ja päättämättömyydestään.
Ja täten, juhlavasti, toivotamme teidät tervetulleeksi lukemaan ajatuksiamme. Arvostamme myös kommentteja, huomioita ja keskustelua niin tutuilta kuin tuntemattomiltakin. Welkom iedereen.
Tilaa:
Kommentit (Atom)
