My mind makes coffee

Kuten huomaatte, tämän blogin idea on harjoituttaa kallisarvoisia kielitaitojamme ja tarjota pieniä kummallisia tarinoita kulttuureista ja ihmisistä. Koska käännämme tekstimme itse, joudumme kohtaamaan tyypillisiä kääntäjän ongelmia: on esimerkiksi fraaseja, värikkäitä deskriptiivisiä verbejä ja sanaleikkejä, joita on mahdoton kääntää sellaisenaan toiselle kielelle. Itse myös pidän tyyleillä leikkimisestä, vanhahtavan ylätyylin sekaantumisesta camp-humoristiseen teinikieleen, noin esimerkiksi. Ja tässä blogissa joudun myöntämään, että kääntämispotentiaali vaikuttaa kirjoittamiseeni: en halua raskauttaa kumppaniani sillä, että hänen täytyisi keksiä sujuva flaamivastine sanaleikille ”Kokko, kokoo kokoon koko kokko”, joka herätti muuten käsittämätöntä hilpeyttä Amsterdamissa eräänä kesäiltana vuonna 2005.

Käännämme tekstimme vielä jossain määrin englannin kautta, vaikka meistä kumpikin osaa hieman toistemme kieltä. Kun puhumme keskenämme, siitä tulee toisinaan kiehtovaa kolmen kielen sekasotkua: finglishmejä ja dunglishmeja, suomalaisia hellittelysanoja hollanninkielisillä diminutiivipäätteillä. Olen opiskellut itse hollantia tällä hetkellä neljän kurssin verran, ja käsittääkseni Suomessa ei ole tarjolla enempää. Tällä hetkellä pystyn seuraamaan keskustelua, jos ihmiset keskustelevat tutuista tai yleisistä asioista – mieluummin siis päivällisestä kuin Kantin kategorisesta imperatiivista. Hollannin ja englannin lisäksi olen opiskellut elämäni aikana saksaa, ruotsia, viroa ja ranskaa, enkä uskalla sanoa, että kykenisin kommunikoimaan millään noista kielestä juuri kohteliaisuusfraaseja enempää. Tämä ei johdu opetuksen määrästä tai tasosta, ennemminkin siitä, ettei kielenopetus tai suomalainen kulttuuri ylipäätään kannusta meitä itsensä nolaamisen jalossa taidossa. Sen sijaan P puhuu suomea rohkeasti ja epäilemättä – mikä saattaa johtaa siihen, että vastapuoli arvelee toki, että hänen passiivinen sanavarastonsa on vielä suurempi. Ja niin joutuu poloinen belgialainen ulalle Kainuun murteella heitettyjen kysymysten kanssa, noin hypoteettisena mutta ei kuvitteellisena esimerkkinä.

Otsikon lause oli mainittu eräässä tietokoneaiheisessa lehdessä esimerkkinä artikkelissa, joka käsitteli kääntökoneiden tuotoksia. Kyse on toki ”mieleni tekee kahvia” -fraasista – muoto on oikea, merkitys ei. Ihastuttavia käännettettyjä suomalaisia fraasihelmiä löytyy muun muassa täältä. Education won't knock you down in the ditch - ei oppi ojaan kaada!